Aihe, joka on lähellä sydäntäni: hevoset ja tyyli. Äärimmäisen kaksipiippuinen juttu: toisaalta olisi kaikkea ihanaa ja toisaalta (suomalais-) luterilainen moraali paheksuu välineharrastamista. Hevosversio asenteesta "rumat ne vaatteilla koreilee" asettaa kyseenalaiseksi sävysävyyn olevan harrastajan taidot. Lähtökohtaisesti minä en sinänsä paheksu välineharrastamista, myönnän kyllä, että jos minulla olisi enemmän rahaa, varustekaappi näyttäisi vähän erilaiselta.

Minä aloitin harrastukseni 80-luvun alussa, aikana ja paikassa, jossa perinteillä oli vielä jotain merkitystä. Silloin hyvä satula kesti muutaman hevosen eliniän ja hyvät suitsetkin 10-15 vuotta. Hevoselle valittiin omat värit ja oli normaalia, että esim. loimia oli muutama perusmalli, joita sai tilata haluamallaan väriyhdistelmällä. Nykyään teknologia ja merkit rulettavat ja loimet tulevat kauden muotiväreissä. Suitsia saa parillakympillä ja ne kestävät muutaman kuukauden. Harrastaja voi valita hifistelyn ja henkkamaukkailun välillä tässäkin.

Varusteita valitessani yritän, jälleen kerran, taiteilla niukkojen rahavarojen, käytännöllisyyden, etiikan ja estetiikan määrittämällä nelikentällä. Kuten kaikissa asiantuntevissa oppaissa neuvotaan, ratsastusvarusteiden on oltava turvallisia ja sopivia sekä hevoselle että ratsastajalle. Tästä en minäkään tingi. Kestävä ja laadukas on parempi kuin pussillinen halpoja. Säilytystilan ja rahan vähäisyys on auttanut pitämään kiinni myös ajatuksesta, jonka mukaan "ylimääräisiä" varusteita ei pidä haalia.

Suosikkihaaveiluteemojani on kuitenkin: mitä kaikkea hankkisin, jos rahavarat olisivat loputtomat. Ensinnäkin hankkisin hevoselleni uuden este- ja koulusatulan. (Tässä vaiheessa en sentään harkitse toista hevosta, mutta 'hevosrotu ja tyyli' ansaitsisi kyllä oman tekstin =))
Uusi sadeloimi pitäisi ihan oikeasti hankkia, ja niitähän saisi aika herkullisissa väreissä. Yritän etsiä kuvia ja palaan asiaan.

Toissa viikonloppuna olin maailma kylässä -festivaaleilla. Siellä(kin) kuluttaminen, reilu kauppa ja eettiset tuotteet olivat näkyviä teemoja. Sekä Vihreä lanka että Kumppani kirjoittivat muodin eettisyydestä. Johanna Sumuvuori pitää "vuosi ilman muotia" blogia. Vähän aiemmin olin lukenut kuningaskuluttajan sivuilta muutamien isojen vaateketjujen eettisyydestä tehdystä tutkimuksesta, jossa yllättäen H&M sai varsin hyvät arvosanat.
Ekologisuus ja eettisyys ovat päivän sanat ja hyvä niin. On ilahduttavaa, että vuosien mittaan esimerkiksi Ruohonjuuri on siirtynyt suurempiin tiloihin keskeisemmälle paikalle ja että luomupuuvillaa on ilmestynyt moniin kauppoihin.

Jutuissa kuitenkin toistetaan samoja asioita: suosi suomalaista, kallis ja laadukas tuote on ekologisesti parempi valinta kuin halpatuote, kierrätä... Tietysti on hyvä muistuttaa ihmisiä perusasioistakin. Toisaalta se, että merkki on suomalainen, ei vielä takaa sitä, että tuotteet olisi valmistettu Suomessa tai muuten eettisesti. Siitä olen samaa mieltä, että on parempi ostaa yksi laadukas paita, joka kestää yhtä kauan kuin viisi vähemmän laadukasta, mutta pelkkä hinta ei takaa tätä yhtälöä. Ja kuinka kallis hinta riittää?

Tunnen asiasta jonkin verran syyllisyyttä, koska olen, heikon rahatilanteen takia lähinnä, hoitanut ison osan shoppailustani halpisketjujen kaupoissa. Lohduttaudun sillä, että mietin valintojani, teen aika vähän hankintoja, (kuvittelisin, katsotaan sitten kun alan listata niitä) ja itseasiassa monet halpishankintani ovat kestäneet ihan kiitettävän kauan, vuosia ja vuosikymmeniä. Käytän kaikki rättini aikalailla loppuun, viimeistään tallilla. Siitä olen kiitollinen, että vuosien mittaan olen oppinut hahmottamaan, mitä vaatteita tulen käyttämään ja turhat hankinnat ovat vähentyneet. Onneksi suurin osa turhista (=käyttämättä jääneistä) on poistunut UFF:in ja kirppisten suosiollisella avustuksella.

Yksi seikka, joka muodin eettisyyttä käsittelevistä jutuista nousi, on se, että tietoa on vaikea saada ja arvioida. Toivon mukaan tämäkin paranee vähitellen. Mitä tärkeämpänä kuluttajat (ja tuottajat) pitävät eettisyyttä, sitä enemmän siihen kiinnitetään kaikissa vaiheissa huomiota ja sitä selkeämmäksi uskon ja toivon kuvion muuttuvan.
Olisihan se aika hienoa, jos vaihteeksi muutkin kuin kapitalistiset kustannustehokkuuden arvot nousisivat tärkeiksi.

http://www.vihrealanka.fi/blogi/vuosiilmanmuotia
Kumppani http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2008_5/6405
http://www.kuluttaja.fi/Page/bab451be-512f-4ea3-b3ae-6ead53cc82d2.aspx
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1876